Lauran hoitopäiväkirja

[Wisdom Welsh/Alicia]

Laura

• Hoitajana vuodesta 2011 saakka
• Hoitohevonen: Ella

• tarinoita: 5 kpl
• valmennuksia: 0kpl
• kilpailuita: 0kpl

Hoitaja on tasolla: 3

Merkit & Palkkinot

[Wisdom Welsh/Alicia]

2.12.2011
”PIPIPIPIII… PIPIPIPIII…” Herätyskellon ärsyttävä sointi havahdutti minut hereille suloisesta unimaailmasta, ja ärähdin pienesti kääntäen samalla kylkeä, ja heitin peittoa korvani pääni päälle kuin toivoen, että tuo inhottava piipitys lakkaisi, ja saisin paeta takaisin unien valtakuntaan, laukkaamaan kimolla arabilla pitkin niittyjen ja peltojen… Mutta ei! Se sama inhottava piippaaminen sen kun jatkui, hieman mumisten heitin peiton pois päältäni, ja katsoin kelloa. Vasta kahdeksan… Tai no, kymmenen yli kahdeksan mutta oli tapana pyöristellä numeroita molempiin suuntiin… Miksi ihmeessä olin oikein laittanut herätyksen näin aikaisin, vaikka viikonloppu oli juuri alkanut, eilenkin oli pitänyt tehdä kasa kokeita ja käyttää kaksi tuntia illasta aikaa läksyjen tekoon? Sitten mieleeni palasikin syy, miksi ylipäänsä olin niin väsynyt. Tänään menisin hoitamaan ponia nimeltä Ella. Olin pyörinyt koko illan jännittämässä, ja nukahtanut vasta joskus kolmen paikkeilla, ja laittanut herätyksen mahdollisimman aikaisin, jotta en varmana myöhästyisi… Hah, tallilla olisin tosin vasta kymmeneltä mutta juu… Mietin ja lähdin kävelemään kohti vaatekaappiani kylmän lattian poikki, nappasin tallivaatteet hyllyltä ja laitoin ne päälleni. Tummanruskeat ratsastushousut, mustat sukat, punainen huppari, jonka päälle asettaisin vielä vaaleansinivalkoisen tuulitakin. Nappasin ponnarin ja sidoin hiukseni nopeasti tiukalle poninhännälle, ja menin valkoisen vaatekaappini ovessa olevan peilin eteen katsomaan miltä näytti. Huppari oli hieman iso, muuten yleisvaikutelma oli varsin hyvä, vaikka itse sanoinkin, mietin ja tepsuttelin keittiöön. Äiti oli jo herännyt, ja tervehti minua. Vastasin hänelle nopeasti heit, ja otin jääkaapista maitoa, jotka kippasin murolautaselle, jotka sitten ahneesti hotkaisin kitaani. Kiitin äitiä ruuasta, vaikka hän ei ollutkaan sen eteen tehnyt mitään, ja vetäisin tuulitakin päälleni. Nyt lähtisin tallille. Äiti hyvästeli minut, ja kävelin pihalle, hyppäsin punaisen pyörän selkään ja aloin polkemaan kohti Wisdom Welshin tallia.
Hetken matkan päästä tallirakennus siinsikin edessäni, ja tunsin vatsassani olevan möykyn kasvavan. Jännitti, jännitti ja jännitti. Argh, mietin ja suljin silmäni, ja olin ajaa vahingossa ojaan. ”Hui hemmet…” Kuiskasin, ja kohensin ryhtiäni. Tuskin se nyt ihan kamalaa olisi? Mietin, kun saavuin tallin pihaan, ja jätin pyöräni nojaamaan tallin seinää vasten, ja vilkaisin kelloani. 08.38… Huu, olin ajanut näköjään melko lujaa ja syönyt kiireellä, naurahdin, ja suoristin ryhtini hyväksi. Otin pari jännittynyttä askelta kohti tallin ovea, ja asetin käteni kahvalle. Nyt saisin nähdä hoitohevoseni, Ellan. Tai, olihan nähnyt hevosen ennenkin, mutta niin. Avasin oven, joka narahti hieman, ja hevosten ja heinän tuoksu pöllähti ihanasti vastaan. Hevoset hörisivät karsinoissaan, niitä ei ollut näköjään viety vielä ulos. Näin jonkun hääräämässä jotain tallissa, ja otin pari askelta lähemmäs tätä. ”Öm… Anteeksi….” Kakistin, kun tämä tuntematon henkilö vilkaisi minuun hymyillen, ja huitaisi hiuksia silmiensä edestä pois. ”Kas, hei! Mitä asiaa, tarvitsetko apua tms..?” Hän kysyi hymy korvissa saakka, ja sain rohkeutta puhua. ”Öh, hei. Minä olen Laura. Olisin tullut hoitamaan tuota Ellaa…” Sanoin tytölle, ja hän vastasi minulle heti. ”Mukava tutustua, minä olen Alicia. Ella on tuolla karsinassa, voisit harjata sen ja putsata sen kaviot näin ensi alkuun!” Hän sanoi osoittaen yhden karsinan oveen päin, ja nyökkäsin hänelle. ”Kiitoksia.” Lähdin kävelemään kohti Ellan karsinaa, jossa tamma seisoi korvat hörössä, ja katsoi minua. ”Sido se sitten kiinni, riimun-naruja on tuolla!” Alicia huikkasi perääni, ja nyökkäsin. Hmm… Millainen tamma tämäkin tapaus oikein oli, mietin ja lähdin hakemaan riimun-narua. Avasin karsinan oven, ja kävelin reippain ja tyynein askelein karsinaan, ja nappasin tamman kiinni narulla, jolloin se huiskaisi päätänsä hieman sivulle, mutta sain sen sidottua vetosolmulla karsinan oveen kiinni, ja otin harjan esiin Ellan tavaroiden joukosta, ja aloin harjata sitä pitkin, varmoin vedoin. Ensiksi tamma tutki minua katseellaan ehkä hieman jännittyneenä, mutta kun olin saanut toisen puolen harjattua kokonaan, se alkoi pikkuhiljaa rentouttamaan itseään, ja silitin sen ruskeaa karvaa pitkin, pehmein vedoin. Vein harjan pois, ja otin kaviokoukun. Ella nosti jalkansa ihanan helposti ylös, ja sain putsattua ne nopeasti, mutta kuitenkin puhtaasti. Menin ulos karsinasta, ja näin Alician riimunnarujen kanssa, hän oli viemässä poneja ulos. "Mitäs mä nyt teen?" Kysyin häneltä, ja hän nyökkäsi päällään Ellan suuntaan. "Voikko sä viedä Ellan vaikka ulos?" Hän kysyi, ja minä nyökkäsin. "Ok." Tokaisin, ja otin vetosolmun irti, ja lähdin Alician perään kun hän talutti yhden toisen welshin edellä. "Mihin tarhaan tämä menee?" Kysyin ja Alicia sanoi, että tulisi näyttämään kun olisi vienyt tämän toisen ponin ensin, ja nyökkäsin taas. Sain Ellan melko sutjakasti tarhaan, ja lähdin tallille päin tyytyväisenä. Alicia sanoi vievänsä muut hevoset, ja minulla oli taas kysymysmerkki päänpäällä sen suhteen, mitä tekisin nyt. "Sä voisit vaikka rasvata ja putsata Ellan varusteet, kun kerta sen hoitaja olet, ei nahka osat murru." Hän sanoi, ja minä tein työtä käskettyä. Satula oli varsin puhtaassa kunnossa, mutta eihän rasvaaminen tai peseminen ikinä satulaa varmaan ainakaan vahingoittaisi, vai? Naurahdin, ja asetin satulan takaisin paikallensa. Sitten vielä suitset. Suitset olivatkin vähän likaisemmat, ja niihin hankkasin paljon enemmän satulasaippuaa kuin itse satulaan, ja sainpas ne kuitenkin varsin hyvään kuntoon. Kello alkoi jo lyödä pikkuhiljaa kahtatoista, olin vähän aikaa vain "roikkunut" tallilla, kun Alicia tuli taas sisälle talliin. "Moii taas!" Hän sanoi minulle, ja nyökkäsin tervehdyksksi.

[Wisdom Welsh/Alicia]

13.12.2011
Unessani se laukkasi minua kohti... Kaukaa se näytti lähestyvältä, vahvalta ja kauniilta siluetilta, mutta pian näin sen kullan väreissä leiskuvan harjan, hopeaisen, silkkisen karvan, vahvat linjat ja viisaan katseen, enkä voinut kuin rentoutua sen lempeän olemuksen luona... Mutta sitten...
Murahdin, ja huokaisin sen jälkeen. Kouluun olisi pitänyt tehdä joku runo, ja minun omani näyttäisi varmaan tuolta. Ongelma olisi varmaankin edelleen se, että tuon kohdan jälkeen en keksinyt mitään, ja tuo nyt ei edes tuonut mieleen minkäänsorttista tai näköistä runoa, vaan puhuttaisiinko kaunokirjoituksesta... Miksi oli niin hankalaa keksiä joku niin helppo asia, kuin yksi vaivainen runo?! Tai no, sen pitäisi olla sivun pituinen, mutta silläkö väliä. Äidinkielen opettaja oli muutenkin ärsyttävä, unohda pilkku, tai se näyttää joltain ihan muulta kuin pilkulta, ja saat selkääsi, ja sitten... Ajatukseni katkesi ja kiljahdin pienesti, kun pyöräni luisahti suoraan lumen alla piiloon jäänelle jäälle, ja olin kaatua. Vetäisin nopeasti jalkani alle tukemaan pyörää, ja jäin pöllämystyneenä seisomaan kummalliseen asentoon pyörän kanssa. Ratsastushousutkun eivät paljoa antaneet periksi, ne kun olivat jääneet hieman pieniksi... Phew, voisin ostaa sillä stipendillä jonka Wisdomista sain uusien housujen ostoon, ja rahaa jäisi vielä hieman mukavasti kulutettavaksi johonkin Ellalle ostettavaan... Mietin, ja oikaisin hieman tallilaukkuani paremmin olalleni, ja nostin hieman vinossa olevan pyörän pystyyn, ja lähdin polkemaan. Tallille olisi enää vajaat 300 metriä, omasta kodostanikin oli vain viitisen. Pian tallirakennus hohtikin jo tienpäässä, ja käännyin pihaan tottuneesti. Tällä kertaa tosin katsoen, ettei missään olisi jäätä johon kaatua, mietin ja naurahdin. Jarrutin, ja pyöräni päästi erittäin inhottavan, kitisevän äänen, ja hyppäsin alas satulasta, ja vedin jalan pitämään pyörää pystyssä.

Aah... Talli tuoksahti ihanasti hevoselle ja heinälle, ja tallin lumiseen pihaan oli painautunut pieniä Welshin jälkiä. Kävelin ovelle, ja vetäisin sen auki niin, että vähäinen määrä pölyä lennähti vastaan. Eteisessä häärikin Alicia, joka tervehti minua. "Moooi. Ellaa tulossa hoitmaan, vai mitä?" Hän sanoi ja nyökkäsin. "Juu." Alicia nyökkäsi hymy huulillaan, ja touhusi jotain. "Se on tuolla tarhassa, sä voisit sitä taas harjata ja kukaties, vähän ratsastaakkin, jos tahot." Hän sanoi, ja hymy nousi väistämättäkin melkein korviin asti. Ratsastamaan? Ellallako? Jes! Kävin heittämässä äkkiä reppuni hoitajien huoneeseen johonkin nurkkaan, jonka jälkeen menin hakemaan riimun-narun, ja lähdin marssimaan kohti tarhoja. Ella hamuilikin siellä jo heinänkorsia maasta, ja vilkaisi minua, kun kävelin sen tarhaan. Tamma antoi ottaa itsensä helposti kiinni, ja käveli perässäni kuin koira kun talutins en karsinaan. Sidoin tamman kiinni, ja aloin harjaamaan pitkin, varmin vedoin. Hetken tamma katsoi pää pystyssä toimiani, mutta hetken ajan päästä se alkoi jo hieman rentouttamaan itseään, ja sain sen harjattua kunnolla ja huolellisesti, ilman minkään näköisiä paineita, joita yleensä oli ennen tuntia, kiireen takia. Sitten olikin kavioiden vuoro, ja ne neiti antoi helposti putsata, kuten oli viimeksikin käynyt. Otin vielä piikkisuan, jolla setvin hiemaan takkuuntunutta häntää, ja vilkaisin kelloa. Olin hoitanut Ellaa nyt noin viitisentoista minuuttia, nyt voisin varmaan käväistä hakemassa varusteet... Jäin Ellan siihen, ja vaikka olin sitonut tamman kiinni, laitoin oven silti huolella kiinni, kun menin satulahuoneeseen.

Pyyhkäisin hieman jotain pölyn tapaista pois satulan päältä, ohuen ohuen kerroksen, ja otin sen käsivarsilleni, ja nappasin samalla suitset. Nekin voisin vielä ratsastamisen jälkeen pesaista ja rasvata, mutta ratsastamisen jälkeen pesemisessä ei olisi mitään mieltä ennen ratsastusta. Laitoin suitset naulaan, ja kohensin satulan asentoa, ja astuin karsinaan satulaa kantaen. Ella teki yhden ristiaskeleen, ja nosti päänsä taas hieman ylös, vältteli varusteidensa laittoa, mutta kun sain satulan nostettua selkään, tamma jäi kiltisti seisomaan paikalleen, kun kävin oikaisemassa satulahuovasta kurtut pois, ja kiristin satulavyötä ensimmäiseen reikään. Sitten nappasin suitset, ja siirsin Ellan riimun kaulalle, enhän tiennyt miten tämä poni käyttäytyisi, kun laittaisin sille suitsia, moni poni oli yrittänyt niitä "paeta". Ella olis siis erittäin positiivinen yllätys, otti suitset päähänsä mukisematta, ja pureskeli hieman kuolainta, kun kiinnitin poski-ja turpahihnat. Sitten jätin ponin paikalleen, ja laitoin vetoketjun taas ihan kiinni, jota olin alkanut avata hieman puuhastellessani karsinassa. Tepsuttelin reippain, pitkin askelin hoitajien huoneeseen, jossa reppuni minua odottelikin. Avasin sen, ja otin mustan, samettisen kypärän pois laukusta, ja pyyhkäisin senkin päältä hieman nöyhtää pois, ja asetin päähäni, kiinnitin narun ja suljin repun. Menin Ellan karsinan luokse, jossa tamma seisoi pää pystyssä korvat hörössä, ikään kuin tietäen, että nyt menisin ratsastamaan sillä. Nappasin ohjat käteeni, ja lähdin kävelemään karsinasta kohti maneesia.

Matkalla tein havainnon, että maneesi on ihana keksintö, piha oli hieman jäässä, ja lunta saattaisi alkaa taas sataa taivaan täydeltä. Toki kenttäkin oli kunnossa, mutta jöös, kyllä sitä mieluummin maneesiin meni. Vihelsin pienesti, ja sanoin että ovi aukeaa siltä varalta, että maneesissa olisi joku, ja liu'utin oven hitaasti ja varmasti auki, ja napsautin valot päälle. Maneesi oli erittäin hieno, oleskelutilat ja kaikki, mietin samalla kun kävelin keskelle maneesia, ja pysäytin Ellan. Tamma seisoi yhä ryhdikkäänä korvat hörössä, kun laskin jalustimet alas, ja kiristin satulavyön tarpeeksi kireälle. Se seisoi rauhallisesti paikallaan, kun asetin jalkani jalustimeen, ja ponkaisin selkään. Satulavyötä kiristin selästä käsin vielä hiukan, ja säädin jalustimet, ja kun olin valmis, painoin pohkeet Ellan kylkiin, ja tamma lähti liikkeelle ehkä hivenen hidasta käyntiä, mutta alkuverkkaahan tässä vasta tehtiin.

Hetken "matkustamisen" jälkeen olin alkanut koota pikkuhiljaa Ellan ohjia, ja kokeilin saada siihen hieman vauhtia painamalla kevyesti pohkeita tamman kylkiin, ilman oikeastaan minkäänlaista reaktiota, ja kohotin pienesti kulmiani. Jöös, tämä oli siis tällainen poni. Ei sitä tosin oikein viitsinyt heti pamauttaa ponia kylkiin niin lujaa kun vain ikinä pystyi, kun ei tuntenut sen tapaa käyttäytyä ratsastaessa. Annoin hieman kovempaa pohkeita, tosin painamalla ja tamma lisäsi hieman vauhtiaan, muttei oikein riittävästi. Seuraavaksi painoin jo melko lujaa, ja tamman vauhti muuttui reippaaksi, ja olisipa sitä voinut kutsua jopa ns. "miljoonakäynniksi". Tein pari volttia, ja keskiympyrän, kunnes alkoi tuntua siltä, että poni alkoi olla jo jotenkuten avuilla, ja maiskutin ja annoin sille ehkä hieman isompia pohkeita, ja poni lähti ravaamaan. Kevensin selässä, ja tunnustelin hieman ponin askeleita. Ne olivat aika isot, muttei näillä kintuilla millekkään puoliveriselle sentään pantaisi hanttiin, mietin, ja istahdin alas harjoitusraviin. Pompin selässä hetken aikaa, pienesti, mutta pian, nojattuani tarpeeksi taakse ja oltuani siinä hetken, tavallaan totuin ponin liikkeisiin, ja pystyin kunnolla mukautumaan. Käänsin ponin pääty-ympyrälle, ja kokeilin miten pystyisin asettamaan sitä, ja kyllähän se jotekuten toimikin näillä minipohkeillani, mutta miksikään Totilas 2:ksi en sitä saanut taipumaan, en tosin olettanutkaan, mietin ja naurahdin pienesti, ja pidätin aikouksenani siirtää poni raviin, ja Ellahan siirtyi. Laukkaakin voisin kokeilla hetken päästä, mutta nyt otin jalkani hetkeksi irti jalustimista, ja pyörittelin nilkkojani, ja Ellakin tuntui pitävän lepotauostansa paljon. Vaihdoin etuosakäännöksellä suuntaa, ja tamma astuikin melko kauniisti ristiaskeleita tämän aikana, ja taputin sitä kaulalle. Annoin tammalle samantien hieman isommat pohkeet, olin havainnut ettei se oikein toiminut kutittelusta, ja Ella lähti ravaamaan, halusin kokeilla sitä myös toiseen suuntaan, josko sillä olisi se huonompi puoli. Ellalla sitä ei ainakaan kevyen ravin aikana ilmaantunut, tein pari volttia ja sen keskiympyrän, ei mitään ihmeitä. Harjoitusravikin sujui hyvin, joten päätin kokeilla harjoituslaukkaa tammalla, joten ohjasin sen isolle pääty-ympyrälle C päätyyn, ja siirsin tamman käyntiin. No niin, mietin, ja lipaisin kuivia huliani. Puolipidäte, ja pohkeet, ja Ella nostikin laukan, ja hymyilin tyytyväisenä. Jes! Sehän laukkasi! Hetken ajan jouduin odottamaan, että tähänkin mukauduin, mutta se oli melko helppoa, ravi kun oli tunnetusti pomputtavampaa kuin laukka, ja keinuin Ellan selässä sen laukatessa. Siirsin tamman raviin, ja siitä käyntiin, ja taputin sitä taas. Ponihan oli enkeli ratsastaa! Tein suunnanvaidoksen keski-ympyrällä, ja kokeilin laukan-nostoa tähänkin suuntaan, ja se oli No Problemo! Siirsin tamman viiden pääty-ympyrä kierroksen jälkeen raviin, ravasin harjoitus ravia pitkän sivun, ja siirsin käyntiin. Vetäisin vielä pienet loppuravit, ja sen jälkeen lopettelisin. Nostin ravin, ja kevensin pari kierrosta, hidasta, rauhallista ravia, ja sen jälkeen siirsin käyntiin, ja annoin pitkät ohjat tammalle taputellen sen pitkää kaulaa. "Hyvä Ella!" Sanoin sille iloiseen ääneen, ja ohjasin sen kaartoon, ja hyppäsin alas satulasta, ja nostin jalustimet, ja lähdin talliin.

Tallissa riisuin tammalta nopeasti varusteet heti sidottuani sen kiinni, ja harjasin sen jälkeen tamman huolellisesti, ja putsasin kaviot. Päästin tamman irti, ja katsahdin kelloon päin. 17.30... Pian tulisi pimeä, ja minun pitäisi olla valoisalla kotona. Hitsi. No, kai voisin ne Ellan varusteet siivota ensi kerrallakin, vai? Mietin ja kannoin satulan ja suitset naulakkoonsa, ja hain reppuni, kun olin törmätä Aliciaan, joka oli kävelemässä hoitajahuoneeseen päin. "Hui! Anteeksi" Sanoin, ja Alicia vain naurahti. "Ei haittaa. Kävitkö ratsastamassa Ellalla?" Hän kysyi, ja vastasin. "Juu. Se oli ihana!" Sanoin innostuneena, ja Alicia nyökkäsi naurahtaen. "Ella on." Lyhyesti ja ytimekkäästi. "Mutta juu, mun pitää nyt lähtee kotiin, ettei äiti suutu. Moro!" Sanoin, ja lähdin tepastelemaan hämärtävään iltaan, ja katsahdin vielä talliin päin. Mahtava paikka!

[Wisdom Welsh/Alicia]

13.01.2012
Tallin pihan lumipeite kimalteli auringon paisteessa, kun avasin tallin oven, ja astuin sisälle hieman heinäiselle käytävälle. Alicia lakaisi käytävää, ja katsahti minuun, kun kuuli oven avautuvan. "Moi!" hihkaisin, ja Alicia vastasi samoin sanoin, ja keskittyi taas lakaisemaan, kun hipsin hoitajien huoneeseen, ja heitin laukkuni naulaan.
Vedin pipon vielä hieman paremmin päähäni, kun astuin ulos pakkaseen, ja kävelin kohti tarhaa, jossa Ella mutusti heinäkasansa rippeitä loimi päällä. Näky oli aivan ihana! Welshejä lumessa tekemässä milloin mitäkin, syömässä, seurustelemassa, joku taisi tuolla vetää pienen spurtinkin. Kutsuin Ellaa nimeltä, ja tamma tyyti vain hieman liikauttamaan korviaan, mutta nosti päänsä kunnolla ylös kuullessaan jonkun tunkevan portista sisälle tarhaan. "Ellaa... Ellaa..." Kuiskailin ja ojensin käteni kohti tammaa, ja kun se otti pari askelta lähemmäs minua, nappasin kiinni riimusta, ja laitoin narun kiinni riimussa roikkuvaan renkaaseen. Ella seurasi perässäni kuin koira, kun talutin sen talliin, narua saattoi pitää ihan löysällä. Alicia oli kadonnut jonnekin, kun kävin kääntämässä Ellan karsinassaan, ja sidoin nopeasti vetosolmulla oveen. Tamma jäi uteliaana korvat hörössä katselemaan touhujani, kun riisuin ensin loimen siltä, ja vein naulaansa roikkumaan. Sen jälkeen hain juuriharjan ja piikkisuan ja aloin pitkin, varmoin vedoin liu'uttamaan harjaa pitkin tamman silkkistä ruskeaa karvaa, ja tällä hetkellä jännittäminen katosi tammasta melkein heti, ja se uskaltautui ummistamaan silmänsä puoliksi. Taputin tammaa hellästi kaulalle, ja noudin kaviokoukun. Ella nosteli kavionsa hienosti, ja sai minut väkisinkin hymyilemään. Ei kaikilla näin hienoa hoitsua olisi, ei varmasti! Jätin tamman hetkeksi karsinaansa, ja hyppelehdin hakemaan satulaa sekä suitsia varustehuoneesta, jossa ne paikoillansa hienosti olivat. Tällä kertaa ne pitäisi puhdistaa... Mietin, ja tunsin lievää häpeää siitä, etten ollut niitä jo putsannut ja rasvannut.

Otin satulan käsivarsilleni kunnolla, kun olin laittanut suitset naulaan, ja asetin sen varovaisesti Ellan sään päälle, ja liu'utin hitaasti paikalleen. Ella veti sivuaskeleen, ja nosti päätään ylös, mutta "ärähdin" sille Ellan, ja tamma jäi paikalleen. Vedin satulahuovan rypyt nopsakasti pois, ja tiputin satulavyön alas, ja kiristin ensimmäiseen reikään, ja Ella vain käänsi päänsä vilkaistakseen minua korvat hörössä. Moni muu tuntemani hevonen olisi syöksähtänyt korvat luimussa kiinni jalkaani/käteeni/jonnekin, joten tunsin erittäin suurta tyytyväisyyttä Ellaa kohtaan. Laitoin tamman riimun kaulalle, ja otin suitset naulasta. Heitin ohjat tamman kaulalle, ja se laski päätään alas, ja avasi kiltisti suunsa kun pujotin kuolaimet tamman purukaluston läpi, ja se pureskeli niitä hetken, kun laitoin turpa-ja leukahihnan kiinni. Vedin ohjan lukoksi jalustimen taakse, ja lähdin kohti hoitajien huonetta, jonne olin jättänyt taas laukkuni. Että se oli ihana paikka, oli raastavaa jättää tavaroita ympäri tallia, kun ei ollut erillistä huonetta! Otin mustan, samettipeitteisen kypärän varovasti sormieni pideltäväksi, ja asetin sen päähäni, ihan kuin peläten sen menevän rikki. Pyyhkäisin muutaman punertavan hiuksen pois otsaltani, ja napsautin kypärän lukon kiinni. Noinp, nyt olisin valmis.

Pihalla oli lämmintä viitisen astetta, mutta siltikin kun astui lämpöisestä tallista pihalle, tuntui siltä kuin lämpötila olisi ollut kymmenisenkin astetta miinuksella, johtuen osittain ehkä kylmästä tuulesta. Ella asteli korvat hörössä vähän turhankin reippaasti eteenpäin, joten jouduin nykäisemään sitä "rumasti" ohjista, ettei neiti olisi ihan kiilannut eteeni, kun talutin sitä kohti maneesia. Avasin oven hitaasti, ja Ella tuijotti koko ajan kamalaan pimeyteen, ihan kuin olisi uskonut siellä olevan jonkun kamalan hirviön. Napsautin valot päälle, ja suljin oven perässäni. Maneesi oli noin 60 metriä pitkä, joten minulle tuli jokseenkin orpo olo, kun olin siellä yksin welshtamman kanssa, mietin kun kävelin kaartoon, ja nappasin samalla korokkeenkin mukaan.

Laskin jalustimet alas, ja säädin ne jotenkuten itselleni sopivaksi, ja kiristin vyön niin kireälle, kuin vain maasta käsin sain. Niin, juuri tämän takia otin korokkeen mukaan. Oli paljon helpompi loikata selkään, ja kiristää vyötä satulasta. Varsin kätevää, mietin korokkeelle noustessani, ja istahtaessani kevyesti welshin selkään. Ella nyki hieman päätään säätäessäni jalustimia vielä selässä, ja saikin repäistyä ne pois jalkani alta, rapsuttaakseen polveansa. Vedin jalustimet aivan ylös, ja nostin Ellan pään ylös maasta, ja painoin hieman pohkeillani, jotta tamma lähtisi liikkeelle. Niinhän se lähtikin, reipasta käyntiä korvat hörössä, ja tyytyväinen hymy levisi suupielilleni.

Hetken volttien ja muiden taivuttelujen jälkeen aloin nostaa pieniä kevyen ravin pätkiä pitkillä sivuilla, ja käytin jo nyt isompia pohkeita, havaittuani jälleen, ettei tamma suostunut toimimaan kunnolla "kutittelusta", jota minulla oli tapana tehdä, olinhan mennyt vain herkemmillä hevosilla. Ella kulki ehkä hieman turhankin lujaa, joten tein pari puolipidätettä, jottei kylmän ilman vaikutus tekisi tammasta täysin kahelia laukkailijaa. Hetken matkaa kevennettyäni siirryin C päädyssä harjoitusraviin. Aluksi pompin hieman selässä, mutta hetken matkan päässä aloin tottua tamman huimiin liikkeisiin, ja itseasiassa istuinkin ihan hyvin. Otin kuitenkin käyntiin, ja annoin tammalle pidemmät ohjat, ja taputin sitä.

Käännyin keskiympyrälle, ja aloin hitaasti kokoamaan ohjia käteeni. "No niin, laukataanko?" Kysyin matalalalla äänellä ponilta, ja napautin sitä laukkapohkeilla. Laukka alkoi valtavalla laukkahypähdyksellä, ja jatkui keinuvana eteenpäin. Ella nautti, ja itseasiassa tuntui hieman pettyneeltä kun jarrutinkin ja vaihdoin suuntaa tamman kanssa. Itseasiassa nostin laukan melkein heti, kunnes sitten lopetin laukan, ja menin hieman kevyttä ravia eteenpäin koko maneesissa. Tein pari volttia, kunnes otin käyntiin, ja annoin tammalle pitkät ohjat. Ella pärskähti, ja taputin sitä kaulalle. Menin kaartoon, ja hyppäsin alas ponin selästä, ja nostin jalustimet ylös.

Tallissa hoidin Ellaa, ja heitin sen jälkeen loimen, oli se kuitenkin ehtinyt jonkinverran hikeentyä ratsastuksen jälkeen. Talutin tamman tarhaansa, ja jäin katsomaan sitä kun se ravasi hetken matkaa keinahtelevaa raviaan ympäri tarhaa, kunnes pysähtyi syömään jäljelle jäänyttä heinäkasaansa, joten minä lähdin takaisin talliin. Nyt putsaisin ne Ellan varusteet.

Hain satulasaippuan ja lämmintä vettä sekä pyyhkeen, ja aloin hangata satulasta kaiken-näköistä likaa pois, mahdollisimman huolellisesti. Eihän tamman satula nyt kovinkaan likainen ollut, mutta sillekkin teki hyvää joutua pestyksi aina silloin tällöin. Suitsetkin putsasin nopsaan, ja olinkin melko tyytyväinen näkyyn. Nahka kiilsi puhtaana, kun asetin ne paikalleen, ja soitin äidilleni, että hän tulisi hakemaan.

Äitini tuli pian, ja lähdinkin Wisdomista hyvin mielin. Olin tyytyväinen.

[Wisdom Welsh/Alicia]

17.02.2012

Elohopea oli siinä viiden asteen kohdalla, ja taivas oli kietoutunut harmaaseen pilvipeitteeseen. Tienvarsilla oli pieni satunnaisesti lunta, joka oli sulanut melkoisesti lähes yhtäjaksoisen veden takia. Nyt sitä ei onneksi tihuuttanut taivaalta, ja toi matkaani mukavasti keveyttä. Hyräilin hiljaa itsekseni jotain satunnaista Adelen laulua, ja kohensin aina silloin tällöin valahtaneen repun asentoa, koska hihnat alkoivat turhankin helposti alkaa hiertämään olkaani. Wisdom Welshin pihan erotin jo melko kaukaa vähäisten puiden takia, ja hölläsin hieman tahtia.

Tallin ovi narahti hieman kun avasin sen, ja hevosen tuoksu oli voimakas. Lisäksi ilmassa leijui heinän, nahan ja eri asioiden tuoksu. Hain riimun-narun, ja lähdin hakemaan tammaa tarhasta.
Ella kulki tarhassa madellellen, ja näytti laiskalta tuntiponilta käyskennellessään tarhassa uneliaasti. Tyrskähdin hieman, ja lähdin hakemaan tammaa tarhasta. Se antoi ottaa itsensä tavalliseen tapaansa helposti kiinni, ja käveli koiran lailla perässäni talliin.

Talliin päästyäni sidoin tamman kiinni, otin loimen pois, ja alkuhellittelyjen ja rapsutusten jälkeen sidoin ponin kiinni, ja aloin harjaamaan tammaa vahvoilla, pitkillä vedoilla. Ella vilkuili minua mustan otsatukkansa takaa, suloiset, lempeät silmät tuikkien. Welsh poni rentoutui, ja pyyhkäisin muutaman punertavan haivenen pois otsaltani. Aikani ei tänään riittäisi välttämättä ratsastamiseen, mutta Ellaa oli ainakin pakko päästä katsomaan! Olin näinkin lyhyessä ajassa kiintynyt Ellaan sen verran, sillä olihan "oma" hevonen aika spesiaali juttu. Harjasin tamman loppuun, ja pyörittelin hetken aikaa sormiani pitkissä, tummissa jouhissa, ja juttelin Ellalle mukavia. Otin kaviokoukun käteeni, ja putsasin kaviot, joissa nyt ei liiemmin mitään putsattavaa ollutkaan. Vedin syvään henkeä, ja katselin tammaa. Se oli jokseenkin rentoutunut, mutta vieläkin vilkuili minua aina tarkistaakseen, mitä tein. Huoh, ei tainnutkaan tämä eläin alkaa luottaa ihan muutamassa päivässä.

Heitin Ellalle loimen takaisin niskaan, ja vein tamman takaisin ulos. Nyt olin suorittanut vaaditut perustarpeet, joten aikani kuluksi ajattelin mennä putsaamaan vaikka satulan ja suitset. Käytävällä vastaan talsi Alicia, riimun-naru kädessään, ilmeisesti hakemassa ponia.
"Moi!" Nainen hihkaisi, ja loi sädehtivän hymyn minua kohti.
"Moi..." Änkytin vastaukseksi, ja loin jonkin-näköisen hymyn, jota pidin kyllä lähinnä irvistyksenä.
"Hoiditko sä jo Ellan?" Nainen kysyi, ja nyökkäsi tarhoille päin, ja nyökkäsin.
"Joo, onko sen satula sellasessa kunnossa, että kannattais vaikka putsata, tai jotain?" Kysyin, ja Alicia kohautti hartioitaan.
"Ei se mikään kauhee oo, mut ehkä kuitenkin kannattais. Ei se pahasta oo." Nainen sanoi, ja hymähdin.
"Ok, mä putsaan sen ny jotenkin sellaseen "siedettävään" kuntoon..." Totesin, ja Alicia nyökkäsi hyväksyvästi. Lähdin sitten pomppimaan kohti satulahuonetta, ja satulasaippuan, pyyhkeen ja sienen löydettyäni nostin satulan telineelle, ja aloin pyyhkimään sitä kostealla saippuaisella sienellä. Pieni pölykerros oli nahkaisen istuimen päällä, muttei mitään sen ihmeempää. Kuivasin satulan saippuoimisen jälkeen huolellisesti, ja ripustin takaisin sinne, mistä otinkin. Sen jälkeen vuorossa olivat suitset.

Joku saattoi pitää tätä solkien ja nahan sekasotkua kevyempänä, kuin satulaa, mutta itse väänsin lähinnä tuskanhiki otsallani suitsia jokseenkin puhtaammiksi. Jotain rusehtavaa oli eräässä kohdasssa, ja sitkeästi hangattuani läikkä katosi, ja suitset olivat itseasiassa aika uuden näköiset. Pistin suitset vielä nippuun, ja mietiettyäni hetken sitä, mitä nyt tekisin, puhelimeni piippasi tekstiviestin merkiksi.

"NYT kotiin, neiti! Sulla alkaa huomenna koeviikko, ja kuppaat vaan tallilla!
-Äiti"

Huokaisin, ja pistin puhelimen taskuuni. Polynomit ja muut eivät nyt liiemmin kiinnostaneet, mutta kai niitäkin tarvitsisi, jos jatkaisi lukioon. Tai niin ainakin tunnuttiin vaativan. Olin pyöritellyt mielessäni lähtemistä hevos-alalle, mutta eipä tuntunut sukua oikein innostavan. Hoh, pieniä ongelmia, jotka tuntuivat suurilta. Nousin ylös penkiltä, jonne olin istahtanut, ja lähdin ulos tallista, ja kantaen reppua kotia kohti.

[Laura]

Lempeä kesätuuli hiveli kasvojani, pyöräillessäni rauhallisissa maisemissa kohti Wisdom Welshiä. Hyräilin hiljaa mielessäni satunnaista laulua, josta en muistanut muuta kuin pienen pätkän melodiaa. Linnut liversivät, ja sinisellä taivaalla lipui muutama pilvenhattara. Tallirakennus siinsi edessäni, ja aloin pikkuhiljaa jarruttamaan, ja hypähdin muutaman metrin päässä tallin seinästä alas satulasta. Talutin pyörän parkkipaikalle mahdollisimman syrjään, jottei se vain olisi tulijoiden tiellä, ja lähdin rivakin askelin kohti tallia.

Elohopean kiivetessä yli kahteenkymmeneen asteeseen, olo alkoi käydä pikkuhiljaa tuskaiseksi tallissa, jossa ilmassa leijui pölyä. Heilutin avonaista kämmentäni toivoen sen helpottavan oloa.

Arvon neito, jota olin varta vasten tullut hakemaan, seisoskeli tarhassaan pää alhaalla ja huiski kärpäsiä pois pitkällä hännällään. Kävelin topakan oloisena tarhaa kohti puristaen riimun-narua kädessäni, ja yritin tukahduttaa sen tunteen, että syttyisin palamaan hetkenä minä hyvänsä. Huonokuntoisuutta se ei ollut, vaan silkkaa lämpöä. Tuhahdin hiljaa mielessäni. Kesälomaa oltiin tässä odoteltu koko talvi, ja kun se tuli teki lämpömittarit mieli laskea jälleen -30 asteeseen. Oltiinpas sitä tyytymättömiä taas kaikkeen, miltei huvittavaa. Ajatukseni katkaisi kuitenkin eteen tuleva aita, ja tarhasta kurkisteleva Ella. Vihelsin ja puhuin tammalle samalla kun avasin portin, ja luikahdin raosta sisään. Tamma möllötti keskellä tarhaa, eikä välittänyt mitään, kun kävelin hakemaan sitä. Welsh antoi ottaa itsensä nätisti kiinni, ja käveli koiran tavoin perässäni talliin. Musta T-paita tuntui liimautuvan ihoon kiinni, ja Ellakin tuntui olevan lähinnä tyytyväinen päästessään talliin, jossa oli hieman viileämpi kuin ulkona.

Vein tamman karsinaansa, ja jätin hetkeksi vapaaksi samaan aikaan kun lähdin noutamaan eläimen harjoja. Kevyt sipaisu ja yleiskunnon tarkistus kai riittäisi, sillä talvikarvansa pudottaneessa tammassa tuskin riittäisi hirveämmin työsarkaa. Ella seisoi palatessani paikallaan pää pystyssä, siro pää osoitettuna minua kohti, ja korvat hörössä. Poni vaikutti itse asiassa liki ylimieliseltä katsellessaan minua pitkän otsatukkansa alta karsinassaan, mutta avatessani oven se laski päänsä alas. Sidoin Ellan kiinni vetosolmulla, jonka jälkeen aloin harjailemaan ruskeaa karvaa hitailla ja vahvoilla vedoilla, ja pölyä lähti reilusti. Toimenpiteen aikana welsh seisoi alkuun jännittyneenä, mutta loppua kohden jännitys katosi, ja lihakset rentoutuivat pikkuhiljaa. Taputin tammaa lautasille ennen kuin livahdin ulos karsinasta.
Jalat Ella nosteli nätisti kuten aina, ja vähäiset liat ja roskat sai helposti pois kavion pohjista. Ella käänsi aina silloin tällöin päätänsä minua kohti, tutkien mitä touhusin sen jalkojen kimpussa. Lopuksi suin vielä harjasta ja hännästä takut ja muut pois, ja napsin heinänkorsia irti mustasta karvasta. Irrotin vähitellen riimun-narun, ja lähdin taluttamaan laiskasti etenevää tammaa perässäni. Tarhaan päästyään Ella nosti päänsä ylös, ja otti pienen spurtin päästä päähän, ja sai minut kavahtamaan taakseni. Tämän jälkeen welsh kuitenkin laski päänsä maahan, ja alkoi mussuttamaan heinänkorsia aidan toiselta puolen, työntäen päänsä kirahvimaisesti lankojen välistä. Lievästi huvittuneena lähdin askeltamaan kohti tallia, josta lähdin piakkoin pois.

-Laura ja Ella 5HM
//Anteeksi lyhyestä tekstistä//